Ekan viikon kuulumisia

Heippa vaan, iirin kielellä sanottuna Dia dhuit. Älkää jookosta kookosta kysykö, miten toi lausutaan, sillä allekirjoittaneella ei ole siitä harmainta aavistusta.

Myönnettävä on, että viikko ei ole ollut henkisesti eikä fyysisesti helppo ja lähteminen oli todella vaikeaa. Toivottavasti fiilikset muuttuvat, kun opinnot alkavat ensi viikon torstaina orientaation merkeissä. Tästä viikosta ei todellakaan ole selvitty ilman kyyneliä ja naurua, jännitystä ja pelkoa sekä intoa ja iloa. Vaihto-orientaatiossakin puhuttiin kulttuurishokista, joka toden teolla iski. Tunteiden myrsky on ollut lähes identtinen tämän maan sään kanssa. Onneksi tajusin varata oikeasti sadetta pitäviä ja hengittäviä kalvovaatteita!

Galwayssa on todella paljon vaihtareita tähän aikaan, jotka etsivät asuntoa. Tapasin hostellilla suomenruotsalaisen tytön, joka puhuu äidinkielenään ruotsia. Teimme itse asiassa diilin, että autan häntä vahvistamaan suomen kielen taitoa, ja samalla saan itse vahvistettua omaa ruotsin kielen osaamistani. Täällä on todella paljon porukkaa ja tutustuminen toisiin ihmisiin on niiiiiiiiiiiiin helppoa verrattuna Suomeen.

Tänä syksynä on asuntotoimiston mukaan ollut erittäin erittäin haastavaa löytää asuntoa etenkin vain neljäksi kuukaudeksi, joten nykyisellä kämppikselläni ja minulla kävi erittäin hyvä tuuri! Muutimme jo perjantaina aamusta hostellista vakituiseen huoneeseen, joka sijaitsee erään perheen yläkerrassa. Jaan kolmannessa kerroksessa sijaitsevan huoneen saksalaisen Paulinan kanssa. Kanssani asustaa tässä kapeassa talossa perheen äiti, kaksi lasta (7- ja 9-vuotiaat lapsukaiset), Paulina, espanjalainen vaihtari Maria ja kaksi koiraa. Tilaa ei ole paljoa, mutta eiköhän tässä selvitä neljä kuukautta. Kattohuoneistomme on vain valitettavasti suunniteltu hobiteille tai menninkäisille.

Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä ainakin 18 000 sanaa kuvallisesti JA sanallisesti ilmaistuna ekasta viikosta täällä "vihreällä saarella", jota voisi pilvimassansa puolesta kutsua enemmän harmaaksi. Onneksi tänään paistoi aurinko lähes koko päivän.

22,8 kg laukku + käsimatkatavarat valmiina lähtöön täynnä ennen kaikkea vaatteita. Täällä vaatteet ovat tietyissä vaatekaupoissa oikeasti paljon halvempia kuin kotomaassamme, joten nähtäväksi jää, miten aion saada tämän kaiken takaisin kotiin. Tulisiko joku käymään vaikka VIIKKOA ennen kuin palaan Suomeen ;) Postipaketti ja roskakori palvelkoot minua reissun lopussa.

Maanantaina 25.8. herätyskello soi kello 02:00, ja noin kolmen tunnin yöunien jälkeen kuppi kahvia ja leipää napaan ja auto kohti Helsinki-Vantaan terminaalia 1. Saattamaan lähtivät äiti, Eero ja Sakari (<3). Kiitos rakkaat seurasta. Napattiin muuten äitin kanssa matkaselfie huoltoaseman vessassa. Ikävähän on jo tietysti kaikkia rakkaita, jo nyt <3

Kamppeiden kanssa ähisten ja puhisten itkua vääntäen kohti lähtöporttia. Onneksi lentokentillä oli rullakot, joihin sain survottua nuo about sadan kilon painoiset tavarat kyytiin. Tai sadalta kilolta se tuntui, kun yritin ensin selvitytyä Tukholman lennolle, siitä kamppeiden kanssa lentokoneeseen ja pois odottelemaan vaihtolentoa Dubliniin. Onneksi matkalaukut kulkeva ruumassa. Btw, Tukholman lentokenttä ei todella ole kaikkien janoisten sankari, sillä siellä saa maksaa esim. vesipullosta, ciabattasta ja banaanista hulppeat 15 euroa............... Jee. Lennot sujuivat erittäin mutkattomasti ja sain Irlannin päässä laukkuni lähes ensimmäisten joukossa. Kentältä hyppäsin bussiin kolmeksi tunniksi ja kohti Galwayta. Matkan ajan satoi valtavasti vettä, näin peltoa, peltoa ja peltoa, paljon lampaita ja muutaman puskan. Yhteensä matkustusaikaa maanantaina oli noin 13,5 tuntia odotteluineen, joten ei kiitos samaa rumbaa ihan pian kiitos. Onneksi aurinko tuli esiin juuri, kun hyppäsin bussista ulos. Raahailin tavarat hikisenä ja matkasta uupuneena hostellille, jossa halusin vain upottaa pään tyynyyn ja nukahtaa. Siellä tapasinkin tulevan kämppikseni, Paulinan, jonka kanssa lähdimme seuraavana aamuna asunnon etsintään. Meillä kävi tuuri ja eka katselmus oli oikein hyvä. 

Vasta hostellilla muisin, ettei mukana ole toimivaa matka-adapteria, joten sähkölaitteiden lataamiseksi piti moista mötikkää lainata hostellilta. Matka kohti Tescoa ja adapterien ostoon. Yritän nyt pärjätä näillä kahdella tämän syksyn. Ruoka on muuten yleisesti ihan hieman halvempaa täällä kuin Suomessa. Rahaa on palanut aivan järjettömästi jo nyt, sillä minun on pitänyt ostaa kaikki lakanoista lähtien.

Koska asunto löytyi oletettua nopeammin eli ensimmäisenä päivänä, on joutunut oikeasti miettimään, mitä tekisi. Kävimme kivana pilvipoutaisena/myöhemmin sateisena päivänä pyörimässä yliopistolla. Yliopiston päärakennus on niin kaunis ja lumoava, kuin suoraan jokin siipi Tylypahkasta. Voisin istua ja kuunnella lintujen laulua yliopistolla koko päivän. Lisäksi yliopistolla on kasvitieteellinen puutarha tai ainakin arboretum, joten suuntaan vähemmän sateisena päivänä ensi viikolla sinne tutkimaan mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään! 

Ei täällä kaikki yliopistorakennukset tietenkään ole tuollaisia hulppeita ja keskiaikaisia, linnaa muistuttavia rakennuksia, vaan osa on vähän modernimpaa ja vähemmän modernimpaa 70-luvun designia. Parasta yliopistossa on mielestäni vihreys, ja että se sijaitsee Corrib-joen varrella. Maisemat ovat aivan ihania. Hyppytunnilla voikin mennä nauttimaan vastaavista maisemista ulos kahvikupin kanssa! 

AURINKOA!!!

Kaupunki on värikäs ja väkeä on aina todella paljon etenkin pääkaduilla. Kukkia on kaikkialla, pubit ovat ulkoa ihanan värikkäitä, ovet ovat täynnä värejä. Musiikkia on kaikkialla ja kävelykadulla on aina joku katutaiteilija. Kuvat on otettu torstaina, kun täällä oli aivan ihana ja aurinkoinen sää. Suuntasin kameran kanssa keskustaan, ja sille tielle jäin. Kaksi tuntia tuosta eteenpäin ja sää muuttui; alkoi ihan valtava myrsky.

Vuokraemäntä on rennon oloinen eikä meillä ole kotiintuloaikoja, vaikka samassa talossa asuukin lapsia. Pakko myöntää että näin saamme parhaat päältä koko vaihdon ajan! Kävimme kuuntelemassa pari päivää sitten perinteistä musiikkia King's head- nimisessä pubissa. Oli siellä samalla myös pari heppua tanssimassa jotain riverdancen kaltaista luutien kanssa ja ilman!

Ai että mie nautin siitä! Muutenkin meininki täällä on rennon oloista eikä stressata turhia. Jospa oppisin itsekin neljän kuukauden aikana tästä huikeasta asenteesta jotain ja saisin omittua sitä vaikka ison palan itselleni. Teen tästä nyt virallisen varauksen!

TERKKUJA KOTISUOMEEN <3

Päivän sana:

Tiskisieni = tiskiharjaa muistuttava karhea pesusieni, jonka avulla tällä tiskaillaan. Onneksi toin mukanani tiskiharjan, sillä täällä niitä on harvassa.

Slán,

Jenna

Viikonloppu Lappeenrannassa

Sain viime viikonloppuna (15.-18.8.) huikeita vieraita suoraan Sawosta, Kuopiosta! Kuopion tytöistä Henna ja Stina saapuivat perjantaina Lappeenrantaan viettämään ihan parasta viikonloppua, joka kului todella nopeasti. Oli todella huikeaa nähdä tyttöjä pitkästä aikaa (ps. tervetuloa uudelleen). Vietimme siis hyvin epävirallisia läksiäisiä mm. ruoan, hengailun, höpöttelyn ja sangrian parissa. Muistakaa jatkossa laittaa joku muu tekemään sangria, sillä kyseinen juoma ei todella ole minun bravuuri. Ellei siis tavoitteena ole saada aikaiseksi juomaa, joka näyttää edellisen illan eväiltä vatsassa (siis ei kuvia tästä herkusta). Kosmeettisista virheistähän ei piitata kotona!

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tässä siis muutamia!  

Suuntasimme kaupan kautta kotiin tytöt haettuani ja valmistimme tortilloja (nam). Ennen ähkyn yllättämistä koimme vielä hyväksi ideaksi hypätä siskoni kaverin kyytiin kiesimään ympäri Lappeenrantaa. Kiesiminen jäi kahden kilometrin pituiseksi ja maaliviivana häämötti paikallinen pubi. Tässä vaiheessa iltaa ruoka päätti puolestamme, että tyyny kutsui hyvin voimakkaasti, joten kaaran nokka kohti kotia ja unille. Tässä kohtaa sai tuntea itsensä ylpeäksi, kun jaksoi kääntyä "yöelämän" puolella jopa tunnin. Wow.

Kauppareissun kovin juttu oli oikeasti Putinjogurtti, jota oli pakko ostaa! Kuvassa esillä siis koko arsenaali! 

 

Äiti oli järjestänyt meille lauantalle yllätyksen, jota emme todellakaan osanneet odottaa. Suuntasimme innosta puhkuen kohti Tohtorikalat-jalkahoitolaa. Koko poppoon ilmeet olivat varmasti näkemisen arvoisia, sillä kokemus oli alussa todella hämmetävä. Alun jännityksen ja kutiavan tunteen jälkeen hommasta oikeasti nautti, kun pienet napsijakalat huolehtivat jaloista. Kannattaa kokeilla, homma oli yllättävän hauskaa :D

Myöhemmin lauantaina suuntasimme pelaamaan frisbeegolfia Myllymäkeen, jonne on taannoin avattu rata. Kannattaa käydä pelaamassa, sillä samalla pääsee nauttimaan todella upeista maisemista ihanassa Suomen luonnossa. Kesken reitin yllätti Suomen kesä mukavan sateen kanssa, onneksi vettä ei tullut kuin kuuroina. Onni on myös sauna! Perjantain hieman epäonnistunut baarireissu ei onnistunut myöskään lauantaina, mikä ei itse allekirjoittanutta haitannut. Korttipelin pelaaminen iltamyöhään hyvässä seurassa oli tässä kohtaa ideaaleinta, mitä keksiä saattaa, tuli ihan mökkeilyfiilis keskellä kaupunkia. Hennan taideteos tiivistää viikonlopun, aivan parasta pitkään aikaan! Kiitos tytöt mielettömästi seurasta, sillä minulla oli todella kivaa! Jee, tulkaa uudelleen!!

Sen jälkeen, kun veimme tytöt sunnuntaina juna-asemalle, suuntasimme Suur-Saimaalle narraamaan ahvenia. Yksi järkäle onkin edustettuna lautasella. Päivän kalastettuamme saaliina oli iso liuta ahvenia, joista suurin oli noin 500 g (hyvä mie, jeejee). Paneroitu ahven, tuore sipuli, tuore leipä ja kermaviili-tilli-pippurikastike vain kruunaavat toinen toisensa.

Nyt vietän viimeisiä päiviä Suomessa ennen kuin suuntaamme maanantaina aamusta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Tuolloin seikkailuni Irlannissa alkaa. HUI. APUA. JEE. Pakattavaa on vielä tolkuttomasti ja pitipä vielä ostaa uusi matkalaukkukin, jotta koko neljän tulevan kuukauden vaatearsenaalin sai mahdutettua mukaan. Vaatearsenaalin jota LUULEN vielä tässä vaiheessa tarvitsevani. Kaksi viikkoa vaan kuluu aivan liian nopeasti, joten voin vain kuvitella millä tahdilla tulevat neljä kuukautta kulkevat. Aika, voisitko nyt hidastua.

Päivän sana: 

Höntyillä:  kiirehtiä, hätäillä. 

Sana kuvaa kaikkea muuta kuin edellistä viikonloppua. Toivon myös, että sana jää taka-alalle tulevan syksyn aikana.

Arrivederci,

Jenna

Hetki vielä kaakossa

Blogi on nyt pystyssä, seuraava ihmeteko onkin itse kirjoittaminen.

Tulin maanantaina itärajan helmeen, Lappeenrantaan viettämään viimeiset kaksi viikkoa, ennen kuin Suomessa asuminen jää väliaikaisesti tauolle. Ensi syksyn vietän Irlannissa, Galwayssa vaihto-opiskelijana nauttien irkkumusiikista, pubeista ja uusista tuttavuuksista ja aivan järjettömän upeista maisemista, kuten tällaisista:

Nautin Suomesta, säästä, suklaasta ja olemisesta (sekä kahvista) ennen kuin suuntaan lentokentän kautta kohti uutta ja tuntematonta. Tarkoituksena on nähdä kaikki tutut ja sukulaiset läpi, viettää aikaa perheen ja rakkaan kanssa sekä nauttia vapaasta ennen lähtöä. Tiedän vain, että "Finnair tuo jouluksi kotiin". Tai oikeastaan joko SAS tai Norwegian. En osaa odottaa syksyltä mitään. En halua odottaa. En malta odottaa.

Nappasin eilen kameran mukaan, kun kävin isäni koiran kanssa lenkillä. Naapureiden lehmätkin pysähtyivät katsomaan lenkkeilyämme, oikeastaan huomiosta sai osansa Luca. Pakko myöntää, että maaseudulla on aivan ihanan hiljaista, tiedän mihin perustan kodin joskus valmistumisen jälkeen. Veri vetää takaisin itään ja maatilan mimmillä myös maaseudulle.

Tavoitteenani on muuten lopettaa jokainen postaus kummalliseen ja outoon sanaan. Sana voi itsessään olla outo tai sanan merkitys voi olla kummallinen, erikoinen tai persoonallinen. Sana voi kuvata jotain erikoista asiaa tai muuten vain kummastuttaa. Sana voi myös kuvata kyseistä julkaisua ja sen tunnelmia, joka itsessään voi tuntua oudolta. Sanan kielellä tai alkuperällä ei ole väliä, avaan päivän sanaa aina auki. Outoja sanoja löytyy kaikkialta, kaikilta vastaantulevilta ja kaikista tilanteista, itse tilanne voi muodostaa sen. Katsotaan mihin tämä päivän sana kehittyy. Jos kuitenkin onnistun tavoitteessani, saan outoja sanoja vaihdon aikana uusilta, tuntemattomilta ihmisiltä ja samassa ehkä uusia tuttavuuksia. Onpahan ainakin jää murrettu.

Ensimmäisen päivän sanan kunnian menee sanalle:

Hieho: poikimaton nauta. 

Kuten nuo kaverit kuvissanikin. 

Adidas,

Jenna