Ekan viikon kuulumisia

Heippa vaan, iirin kielellä sanottuna Dia dhuit. Älkää jookosta kookosta kysykö, miten toi lausutaan, sillä allekirjoittaneella ei ole siitä harmainta aavistusta.

Myönnettävä on, että viikko ei ole ollut henkisesti eikä fyysisesti helppo ja lähteminen oli todella vaikeaa. Toivottavasti fiilikset muuttuvat, kun opinnot alkavat ensi viikon torstaina orientaation merkeissä. Tästä viikosta ei todellakaan ole selvitty ilman kyyneliä ja naurua, jännitystä ja pelkoa sekä intoa ja iloa. Vaihto-orientaatiossakin puhuttiin kulttuurishokista, joka toden teolla iski. Tunteiden myrsky on ollut lähes identtinen tämän maan sään kanssa. Onneksi tajusin varata oikeasti sadetta pitäviä ja hengittäviä kalvovaatteita!

Galwayssa on todella paljon vaihtareita tähän aikaan, jotka etsivät asuntoa. Tapasin hostellilla suomenruotsalaisen tytön, joka puhuu äidinkielenään ruotsia. Teimme itse asiassa diilin, että autan häntä vahvistamaan suomen kielen taitoa, ja samalla saan itse vahvistettua omaa ruotsin kielen osaamistani. Täällä on todella paljon porukkaa ja tutustuminen toisiin ihmisiin on niiiiiiiiiiiiin helppoa verrattuna Suomeen.

Tänä syksynä on asuntotoimiston mukaan ollut erittäin erittäin haastavaa löytää asuntoa etenkin vain neljäksi kuukaudeksi, joten nykyisellä kämppikselläni ja minulla kävi erittäin hyvä tuuri! Muutimme jo perjantaina aamusta hostellista vakituiseen huoneeseen, joka sijaitsee erään perheen yläkerrassa. Jaan kolmannessa kerroksessa sijaitsevan huoneen saksalaisen Paulinan kanssa. Kanssani asustaa tässä kapeassa talossa perheen äiti, kaksi lasta (7- ja 9-vuotiaat lapsukaiset), Paulina, espanjalainen vaihtari Maria ja kaksi koiraa. Tilaa ei ole paljoa, mutta eiköhän tässä selvitä neljä kuukautta. Kattohuoneistomme on vain valitettavasti suunniteltu hobiteille tai menninkäisille.

Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä ainakin 18 000 sanaa kuvallisesti JA sanallisesti ilmaistuna ekasta viikosta täällä "vihreällä saarella", jota voisi pilvimassansa puolesta kutsua enemmän harmaaksi. Onneksi tänään paistoi aurinko lähes koko päivän.

22,8 kg laukku + käsimatkatavarat valmiina lähtöön täynnä ennen kaikkea vaatteita. Täällä vaatteet ovat tietyissä vaatekaupoissa oikeasti paljon halvempia kuin kotomaassamme, joten nähtäväksi jää, miten aion saada tämän kaiken takaisin kotiin. Tulisiko joku käymään vaikka VIIKKOA ennen kuin palaan Suomeen ;) Postipaketti ja roskakori palvelkoot minua reissun lopussa.

Maanantaina 25.8. herätyskello soi kello 02:00, ja noin kolmen tunnin yöunien jälkeen kuppi kahvia ja leipää napaan ja auto kohti Helsinki-Vantaan terminaalia 1. Saattamaan lähtivät äiti, Eero ja Sakari (<3). Kiitos rakkaat seurasta. Napattiin muuten äitin kanssa matkaselfie huoltoaseman vessassa. Ikävähän on jo tietysti kaikkia rakkaita, jo nyt <3

Kamppeiden kanssa ähisten ja puhisten itkua vääntäen kohti lähtöporttia. Onneksi lentokentillä oli rullakot, joihin sain survottua nuo about sadan kilon painoiset tavarat kyytiin. Tai sadalta kilolta se tuntui, kun yritin ensin selvitytyä Tukholman lennolle, siitä kamppeiden kanssa lentokoneeseen ja pois odottelemaan vaihtolentoa Dubliniin. Onneksi matkalaukut kulkeva ruumassa. Btw, Tukholman lentokenttä ei todella ole kaikkien janoisten sankari, sillä siellä saa maksaa esim. vesipullosta, ciabattasta ja banaanista hulppeat 15 euroa............... Jee. Lennot sujuivat erittäin mutkattomasti ja sain Irlannin päässä laukkuni lähes ensimmäisten joukossa. Kentältä hyppäsin bussiin kolmeksi tunniksi ja kohti Galwayta. Matkan ajan satoi valtavasti vettä, näin peltoa, peltoa ja peltoa, paljon lampaita ja muutaman puskan. Yhteensä matkustusaikaa maanantaina oli noin 13,5 tuntia odotteluineen, joten ei kiitos samaa rumbaa ihan pian kiitos. Onneksi aurinko tuli esiin juuri, kun hyppäsin bussista ulos. Raahailin tavarat hikisenä ja matkasta uupuneena hostellille, jossa halusin vain upottaa pään tyynyyn ja nukahtaa. Siellä tapasinkin tulevan kämppikseni, Paulinan, jonka kanssa lähdimme seuraavana aamuna asunnon etsintään. Meillä kävi tuuri ja eka katselmus oli oikein hyvä. 

Vasta hostellilla muisin, ettei mukana ole toimivaa matka-adapteria, joten sähkölaitteiden lataamiseksi piti moista mötikkää lainata hostellilta. Matka kohti Tescoa ja adapterien ostoon. Yritän nyt pärjätä näillä kahdella tämän syksyn. Ruoka on muuten yleisesti ihan hieman halvempaa täällä kuin Suomessa. Rahaa on palanut aivan järjettömästi jo nyt, sillä minun on pitänyt ostaa kaikki lakanoista lähtien.

Koska asunto löytyi oletettua nopeammin eli ensimmäisenä päivänä, on joutunut oikeasti miettimään, mitä tekisi. Kävimme kivana pilvipoutaisena/myöhemmin sateisena päivänä pyörimässä yliopistolla. Yliopiston päärakennus on niin kaunis ja lumoava, kuin suoraan jokin siipi Tylypahkasta. Voisin istua ja kuunnella lintujen laulua yliopistolla koko päivän. Lisäksi yliopistolla on kasvitieteellinen puutarha tai ainakin arboretum, joten suuntaan vähemmän sateisena päivänä ensi viikolla sinne tutkimaan mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään! 

Ei täällä kaikki yliopistorakennukset tietenkään ole tuollaisia hulppeita ja keskiaikaisia, linnaa muistuttavia rakennuksia, vaan osa on vähän modernimpaa ja vähemmän modernimpaa 70-luvun designia. Parasta yliopistossa on mielestäni vihreys, ja että se sijaitsee Corrib-joen varrella. Maisemat ovat aivan ihania. Hyppytunnilla voikin mennä nauttimaan vastaavista maisemista ulos kahvikupin kanssa! 

AURINKOA!!!

Kaupunki on värikäs ja väkeä on aina todella paljon etenkin pääkaduilla. Kukkia on kaikkialla, pubit ovat ulkoa ihanan värikkäitä, ovet ovat täynnä värejä. Musiikkia on kaikkialla ja kävelykadulla on aina joku katutaiteilija. Kuvat on otettu torstaina, kun täällä oli aivan ihana ja aurinkoinen sää. Suuntasin kameran kanssa keskustaan, ja sille tielle jäin. Kaksi tuntia tuosta eteenpäin ja sää muuttui; alkoi ihan valtava myrsky.

Vuokraemäntä on rennon oloinen eikä meillä ole kotiintuloaikoja, vaikka samassa talossa asuukin lapsia. Pakko myöntää että näin saamme parhaat päältä koko vaihdon ajan! Kävimme kuuntelemassa pari päivää sitten perinteistä musiikkia King's head- nimisessä pubissa. Oli siellä samalla myös pari heppua tanssimassa jotain riverdancen kaltaista luutien kanssa ja ilman!

Ai että mie nautin siitä! Muutenkin meininki täällä on rennon oloista eikä stressata turhia. Jospa oppisin itsekin neljän kuukauden aikana tästä huikeasta asenteesta jotain ja saisin omittua sitä vaikka ison palan itselleni. Teen tästä nyt virallisen varauksen!

TERKKUJA KOTISUOMEEN <3

Päivän sana:

Tiskisieni = tiskiharjaa muistuttava karhea pesusieni, jonka avulla tällä tiskaillaan. Onneksi toin mukanani tiskiharjan, sillä täällä niitä on harvassa.

Slán,

Jenna