Viikonloppu, jolloin äiti ja Janita kävivät Galwayssa.

Äiti ja Janita tulivat käymään Galwayssa 13.-17.11. Torstaiaamuna vettä tuli vielä saavista kaatamalla, mutta sade loppui juuri tuntia ennen kuin heidän oli määrä astella bussista ulos ja saattaa jalat Galwayn maankamaralle. Seuraavan kerran vettä tuli vasta keskiviikkona 19.11. Kerrankin oli tuuria säiden kanssa, ja ilmeisesti on yhä, sillä sadetta ollaan täällä saatu vain yhtenä päivänä tällä viikolla (jes jeejee bileet). Janitan ja äitin vierailu oli siis erittäin aurinkoinen ja sää oli mitä upein, juuri niin kuin toivoinkin! Myös Eeron oli määrä tulla käymään vierailulla, mutta muutaman mutkan ja sattuman vuoksi reissu jäi vailtettavasti tällä kertaa väliin. Tullaan siis käymään uudelleen vaikka koko porukan voimin! ;)

Yövyimme koko porukan voimin Salthillissa rantapromenadin vieressä olevassa Jameson Court Appartments -huoneistossa. Huoneisto oli ihan täydellinen, asunto oli erittäin siisti ja viihtyisä, palvelu oli erittäin hyvää sekä huoneisto oli LÄMMIN. Pipoja ja paksuja kuteita ei näiden neljän yön aikana tarvinnut, toisin kuin omassa kämpässäni. Voitte uskoa, miten maanantai-iltana tatti otsassa sujahdin peiton alle, kun huoneessa oli huomattavasti alle +14°C.

Perjantai-aamuna suuntasimme rantapromenadin kautta kaupungin keskustaan kävellen. Ihan tajuton tuuli Atlantilta yllätti jokaisen neitokaisen heti aamusta: tuuleen pystyi kevyesti nojaamaan ilman, että kaatui heti rähmälleen maahan. Tuuli olikin niin reipas, että oli pakko lähteä liikkumaan heti tai ainakin nenä jäätyisi. Äiti ja Janita antavatkin alla olevassa kuvassa mallia, miten tuuleen nojaillaan. Kiersimme promenadia ja suuntasimme keskustaan rannan kautta, Claddaghin kylän kiertäen. Jokirannassa kävimme morjestamassa kyhmyjoutsenia, joita oli taas runsain mitoin paikalla. Valitettavasti leivät jäivät kotiin, joten ruokkimaan emme lintuja alkaneet.

Satamasta suuntasimmekin yliopistolle joen tarjoamaa maisemareittiä pitkin. Yliopistolla nappasimme varmaan isoimmat satsit ruokaa ikinä, eikä lounaan hintakaan ollut paha (5,50 €). College barista sai ihan valtavat annokset ruokaa. Taistelimme annokset loppuun ja kävimme vähän kiertämässä yliopiston alueella, ennen kuin suuntasimme takaisin keskustaan iltapäiväkaljoille ja -siidereille Taaffesiin.

Perjantaina illalla käväisimmekin vielä kuuntelemassa musiikkia. Paikaksi valikoitui Tig Cóilí, joka oli joka senttiä myöten täynnä. Musiikin kuunteleminen vähän unohtui, sillä vieressä ollut herrasmies halusi jakaa kanssamme kokemuksensa Suomeen suuntautuneesta retkestään joskus kultaisella 70-luvulla: oli tämä harmaahapsinen herrasmies kuulema Lapissa Sallan suunnilla käynyt ja nukkunut eskimoiden kanssa iglussa. Iglun omistajalla oli kuulema ollut kymmenen tytärtä, joista herrasmies olisi saanut vaimokseen valita kenet tahansa. Janita taisi juoda tuolloin elämänsä ensimmäisen Guinness-tuopin. Ilmeisesti tykkäsi, sillä tilasi kyseistä juomaa myöhemminkin :).

Lauantaina sen sijaan shoppailtiin ja siinä samassa tuli käveltyä ainakin kymmenen kilometriä pitkin kaupunkia. Shoppailu aloitettiin Galwayn jokaviikkoisilla markkinoilla, josta mukaan tarttui parit nahkavyöt. Pitihän se näyttää myös maan halvin vaatekauppa, Penneys. Sen rinnalla H&M kalpenee ihan sata-nolla halvoissa vaatteissa ja tarjonnassa. Hinnasta voidaan puhua, mutta itse laatu onkin toinen tarina. Käytiin illasta Galwayn parhaassa ravintolassa/pizzeriassa The Dough Bros:ssa syömässä valtavan hyvät kiviuunipizzat (Ks. TripAdvisor, näiden nuorien jannujen rafla on muuten ykkösenä). Ilta jatkui the Crane Barissa oikean traditionaalisen musiikin ja Guinnessin parissa. Äitille Bulmers. The Crane Bar on ihan ykköspaikka, jos haluaa kuunnella kunnollista perinteistä irkkumusiikkia.

Sunnuntaina suunnattiinkin Connemaraan ja Kylenmore abbeyhin turistibussin kyydissä. Matkalla kuunneltiin bussikuskin jatkuvaa puhetta ja huomauttelua siitä, että kanssamatkustajien tulisi olla hiljaa silloin, kun kuski puhuu ja puhua silloin kun hän ei itse ollut äänessä. Tämä oli käytännössä mahdotonta, sillä kuski se ei vain vaiennut. Tästäpä annettiin siis palautetta, sillä etenkin puheen tulkkaaminen oli käytännössä mahdotonta. 

Kuskin epäasiallinen huomauttelu ei kuitenkaan syönyt huomiota siltä, että maisemat Connemarassa ja luostarin ympäristössä olivat valtavan upeita! Onneksi bussi pysähteli makeissa kohteissa, joista saatiin siis otettua kuvia ja nautittua raitista ilmaa. Connemaran vuoristoseutu on aivan mahtavan näköistä etenkin tuolla ilmalla. Enää en yhtään ihmettele, miksi Mountaineering clubin vaelluskerrat suuntautuvat lähes yksinomaan Connemaraan.

Perhepotretti, taustana Connemaran upeat maisemat ja väriloisto.

Äiti pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa nähdä kiviaidat. Olimme onnekkaita, että pysähdyimme pitämään kuvaustuokion siten, että näimme vuoret ja järven toiselta puolelta. Samalla löysimme kiviaitoja, joiden päälle äiti pääsikin istahtamaan. Pakko myöntää, mutta tämä kuva on yksi lemppareistani, joita kyseisen viikonlopun aikana otin. Ihana onni ja rauha huokuu tästä alla olevasta otoksesta. :)

Luostari ja sen seutu olivat aivan uskomattoman hienoja! Valitettavasti meidän aikamme oli niin lyhyt, että luostarin alueen puutarhaan emme ehtineet. Kävimme kuitenkin nunnaluostarissa sisällä, wau. Kylenmoren nunnaluostari on yhä toiminnassa ja se onkin edelleen nunnien koti. Kävelimme luostarin edessä olevan järven rantaareittiä pitkin ja nautimme auringosta ja upeista maisemista. Mukaamme lyöttäytyi Colleen, tohtorikoulutettava Yhdysvalloista, joka omien sanojensa mukaan on Galwayssa vain kuukauden. 

Äiti oli ihana ja lähti heittelemään leipiä rannalle. Taisi hän ainakin kuusi leipää onnistua heittämään kerralla. Alla on myös pari pakollista potrettia järvimaisemissa. Janitan kanssa otettu kuva oli suomalaisittain vakava, ei paljon turhia hymyilty. Asia korjaantui ehkä maailman parhaiten onnistuneen selfien avulla! Järkkärillä otettava selfie ei vain minun käsissäni onnistu.

Kuvassa oleva vuori näyttää ihan ruisleivältä (äitin sanojen mukaan). Hetken vuorta tarkasteltuani totesin aivan saman. Ilmeisesti edellisestä ruisleivästä oli kulunut liian pitkä aika, sillä nälkä iski heti. Onneksi sain hurjan paljon tuliaisia äidin ja Janitan mukana suomesta: ruispaloja, suklaata, karkkeja, salmiakkia, kahvia, fleecevaatteita yöpuvuiksi (ei muuten ole liioiteltua), kahdet villasukat ja lapaset (äidin tekemät tottakai).

Olen ikionnellinen siitä, että äiti ja Janita pääsivät käymään Irlannissa, etenkin Galwayssa. Minulla oli valtavan kiva viikonloppu ja nautin suuresti siitä, että sain heidät tänne vierailemaan. Oli mahtavaa näyttää, miten kaunis tämä paikka voikaan olla ja höpötellä hupsuja heidän kanssaan! Kiitos valtavasti viikonlopusta, alle kuukauden päästä jo nähdäänkin!

Asiasta kukkaruukkuun: tajusin, että minullahan on enää 28 päivää jäljellä tässä maassa. Syksy on menny ihan pelottavaa vauhtia. Jos alussa tunteet olivat ristiriitaisia, voitte kuvitella kun tunteiden sekamelskaan on tullut pari lisätunnetta. Samaan aikaan olen todella iloinen, että pääsen kotiin: lämpimään ja ennen kaikkea kuivaan kotiin, jossa kaikki toimii, myös vessa. Olen niin innoissani, että näen Sakaria, perhettä ja ystäviä. Kuitenkin olen jo valmiiksi ikävissäni, sillä joudun jättämään tämän kauniin ja ihanan kaupungin taakseni. Täällä ei turhista stressailla ja meininki on jotenkin niin rentoa. Ihmiset täällä ovat niin ystävällisiä ja suomalaisesta näkövinkkelistä ajateltuna TODELLA avoimia, lämpimiä ja avuliaita. Tiedän, ettei tällaista ilmapiiriä kovin herkästi tapaa Suomessa. Eniten tulen kuitenkin kaipaamaan näitä ihmisiä, joihin olen matkani aikana tutustunut. Näitä ystäviä täällä tulen kaipaamaan. Olen saanut täällä sellaisia ystäviä, jotka toivon saavani pitää lopun elämääni matkassa mukana. Itkien tänne tultiin ja itkien täältä lähdetään, se on aivan varma! 

Kuluneen syksyn aikana toivon kasvaneeni ihmisenä ja oppineeni edes jotain. Olen ainakin oppinut ottamaan asiat piirun verran rennommin: kaikesta ei tarvitse ihan niin tiukasti stressata, kuin mitä olen stressannut. Toivon, että tämä pikkuisen hölläämään oppinut Jenna on ja pysyy. Tai että hölläisin jopa vielä lisää!

Päivän sana(t):

It's grand = se on (ihan) hyvä. Lause, joka pitää sisällään todennäköisyyden, asiat todennäköisesti tulevat menemään ihan hyvin, vaikka satavarmuutta ei olekaan. Englanniksi lausahdus sisältää seuraavaa: "it will most probably be just fine". Tämän lauseen avulla pystyy ilmaisemaan, että asiat järjestyvät, tavalla tai toisella. Tänään ei yksi sana vain voinut kuvata tarpeeksi.

Tuhansia terkkuja, haleja ja pusuja!

Jenna