Lähdimme juuri ennen lukuviikon alkua tyttöjen kanssa käymään reissulla tuonne Yhdistyneen kuningaskunnan puolelle saarta, eli Pohjois-Irlantiin. (Näkymättömän) valtionrajan ylitettyämme eurot jäivät muutamaksi päiväksi taakse ja punnat astuivat käyttöön. Matka starttasikin perjantai-aamuna Galwaysta bussilla Dubliniin, josta vaihdoimme Belfastin täpötäyteen bussiin. Viisi tuntia busseissa istumisen jälkeen tuntui makoisalta kävellä!
Kokonaisuudessaan reittimme Irlannin halki viikonlopun aikana oli tällainen: Galway-Dublin-Belfast. Kaksi yötä Belfastissa. Belfast-Coleraine-Bushmills. Yö Bushmillsissa. Bushmills-Coleraine-Belfast-Dublin-Galway. Maanantaina noin 11 tuntia myöhemmin olimme vihdoin kotona. Kiitos ei ihan samanlaista bussimaratonia ihan hetkeen.
Päästyämme perjantaina Belfastiin heitimme vain kamat hostellille ja lähdimme valloittamaan hämärtyneeseen alkuiltaan Belfastin joulumarkkinat ja muutamia kauppoja joululahjat silmissä kiiluen. Joulumarkkinat olivat aivan täynnä ihmisiä ja ruokia ympäri maailmaa (tai ainakin ruokalajeja sinne päin), Löysimme myös Suomikojun! Valitettavasti kojussa ei myytykään riisipiirakoita, vaan järkyttävän kovahintaisia lappalaisneuleita. Vastaavaan ihmismäärään emme olleet tottuneet Galwayn kokoisessa kaupungissa, joten asia vaati korjaavat kolmen punnan siiderit!
Lauantaina suuntasimmekin katsomaan nähtävyyksiä. Hostellimme sijaitsi hyvin lähellä Queen's University Belfastia. Yliopistokampuksemme täällä Galwayssa kalpeni kyllä ihan sata-nolla tälle hyvin brittityyliselle kampukselle.
Kävimme kampusalueella sijaitsevassa ilmaisessa museossa. Minä innostuin ihan täysillä luonnontieteellisestä kerroksesta, mutta valitettavasti meillä ei ollut kovin paljoa aikaa tutkia koko osastoa. Ihastusta herättivät mm. perhoset, fossiilit ja ihan törkeän siistin näköinen jaksollinen järjestelmä! Nyt tiedän, miltä uraanikin näyttää. Yliopistoalueella kiersimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa ja bongasimme ainakin 15 oravaa.
Lounastauon jälkeen suuntasimme katsomaan Belfastin kuuluisia poliittisia seinämaalauksia (Belfast murals). Alueella huokui yhä karu menneisyys (ja nykyhetki). Seinämaalaukset ovat ikään kuin muistutus siitä, mitä on tapahtunut ja mitä ilmeisesti yhä tapahtuu väestön keskuudessa. Koko tyttökööri oli lähestulkoon vaiti, kun kiersimme alueella.
Seinämaalausten jälkeen suuntasimme keskustaan kahville ja tekemään loput ostokset, jotka edellisenä iltana jäivät tekemättä. Illasta suuntasimme taas pubiin kuuntelemaan livemusiikkia. Hostelli kutsui meitä kuitenkin aikaisin, sillä matkamme kohti pohjoisrannikkoa ja Bushmillsin kylää alkoi jo reilusti ennen yhdeksää aamulla.
Hostellimme Bushmillsissa sijaitsi aivan Giant's causewayn vieressä. Majapaikkamme muistutti hostellia lähinnä vain punkkasänkyjen puolesta, sillä aamulla ennen lähtöä saimme täyden irlantilaisen aamupalan. Homma kruunasi halvan majoituksen täysin.
Giant's causeway oli ensimmäinen kohteemme Bushmillsissa. Irlannissa on valtavasti erilaisia ja aivan huikeita maisemia, joita on hyvin vaikea vertailla keskenään (eikä pidäkään). Fiilikseen vaikutti toki voimakkaasti se, että aurinko paistoi ja Giant's causewaylla oli todella syksyisen lämmintä. Viikossa ollaan täällä kyllä edetty siitä hyvin kauas, sillä tuulta on 20m/s ja vettä tulee vaakasuoraan.
Hostellin pitäjä kertoi onneksi meille parhaat vinkit siitä, miten pääsemme paikalle. Giant's causeway on UNESCO:n maailmanperintökohde (ilmainen), mutta ahneet hölmöt yrittävät saada rahaa turistihölmöiltä vaatien heitä maksamaan. Onneksi hostellin pitäjältä saatujen vinkkien avulla vältimme tämän. Paikan päällä oli vain pakko ihastella, istua kivillä, ottaa kymmeniä kuvia ja nauttia raikkaasta meri-ilmasta. Vaikka basalttipylväsmuodostelmat olivatkin aivan mieletön näky ja värien määrä salpasi taas hengityksen, oli paikalla aivan liikaa muita turisteja.
Tarkoituksena oli käydä kävelemässä Carrick-a-Rede:n riippusillalla Giant's causewayn jälkeen. Riippusillalle olisi kuitenkin pitänyt ottaa taksi ja pelkästä sillalla kävelystä olisi joutunut maksamaan 6£, joten päätimme investoida kyseiset rahat Bushmillsin viskitislaamolla käymiseen. Nappasimmekin taksin hostellilta tislaamolle ja ehdimme juuri päivän viimeiselle kierrokselle.
Tislaamokierros oli niin nappipäätös, kuin voi olla! Bushmillsin viskitislaamo oli huikea kokemus, sillä pääsimme oikeasti haistamaan ja näkemään viskinvalmistusprosessin sekä maistelemaan valmista tuotetta. Kierroksen aikana oli hauskaa havaita, miten kuuma tislaamohuoneessa oli. Valitettavasti itse kierroksen aikana valokuvaaminen oli kielletty, joten saatte tyytyä muutamiin kuviin kierroksen ulkopuolelta.
Viikonloppu oli todella mukava ja juuri sitä, mitä kaipasin ennen tätä jatkuvaa stressiä juuri alkaneiden tenttien vuoksi. Ehdinpäs vielä käydä pohjoisessakin ennen kuin suuntaan pian takaisin kotiin, Kiitos Giada, Sofia ja Martina. Erityisen suuri kiitos Martinalle ihan mielettömästä organisaatiokyvystä ja suunnittelusta, kieltämättä nautin kovasti siitä, että seurasin vain vanavedessä ja joku tiesi, mihin mennä ja mihin aikaan.
Bussimatkat tuntuivat loputtomalta, sillä viikonlopun aikana matkustimme käytännössä koko maan halki itä-länsi -akselilla sekä aivan saaren pohjoispäähän. Etenkin maanantain matkustaminen (11h) bussissa istuminen alkoi turhauttamaan jo 9:nnen tunnin kohdalla. Tässä kohtaa istumalihakset huutivat jo hallelujaa. Onneksi sain opiskeltua maanantain aikana bussissa.
Seuraavan kerran moisen matkustusajan tulenkin kokemaan 21.12., kun matka kohti Suomea alkaa! Onneksi tuolloin vietän useamman tunnin kahvikuppi kourassa lentokoneessa mukavasti (tai vähemmän mukavasti) istuen. Onneksi tällä kertaa minulla onkin matkaseuraa Suomeen asti! :)
Hassua on, että kun on jäljellä teknisesti vain 9 päivää Irlannissa, ajatukset heittävät häränpyllyä enkä tiedä olenko iloinen vai surullinen siitä, että lähden. Sitä ne ajatukset tekevät juuri silloin, kun olisi tarkoitus keskittyä joulun alla koittaviin päättökokeisiin. Voitte kuvitella, miten matala motivaatio on tässä kohdassa opiskella, kun joulu jo kolkuttelee oven takana, kotiinpaluu hämöttää ja aikaa on kovin vähän. Eikä vain huvita. Ei sitten yhtään. Kovasti haluaisi vain nauttia näistä viimeisistä päivistä ja viettää kaikki aika kavereiden kanssa, joita tulee ihan maailman kamalin ikävä.
Olemista ei auta, että viimeisten päivien aikana on lisäksi iskenyt kauhea koti-ikävä, sillä tiedän pääseväni kotiin todella pian.
To my english speaking friends, here's brief review of this last chapter. I was telling just what we did and saw during our trip to Northern Ireland. I'm glad that the pictures tell more than thousand words. I had such a good time in Belfast and Bushmills. The weekend was just what I needed before this stress of exams and everything. It was so nice to go on a last trip in Ireland before I'm heading back home (which is by the way the 21st of December). I would like to thank you, Giada, Sofia and Martina for the company and everything especially during that weekend. Special thanks to Martina, you are SO AWESOME at organising things. I have to say, that I really enjoyed just being a "passanger/tourist" during that weekend. Thanks girls.
Päivän sana:
Myrsky= voimakas puhaltava tuuli, johon liittyy melko useasti myös voimakas (ja harvinaisen usein myös vaakasuora) sade. Täällä nämä ihmiset kuitenkin kutsuvat sitä talveksi. Nyt se sitten iski; Irlannin talvi. Polkupyörällä on haastetta saada aikaiseksi eteenpäin suuntautuvaa liikettä vaikka sykkeet ovat maksimissa ja kovasti olen yrittänyt. Taidan vaihtaa bussiin.
Haleja ja pusuja,
Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heippa, jätä viesti :)