Täällä ollaan yhä!

Yli kaksi viikkoa kulunut enkä ole tänne kirjoitellut. Oijoi. Täällä kuitenkin ollaan ja etenkin viimeisin viikko on ollut todella kiva, paras toistaiseksi! Galway ei näytä enää yhtä harmaalta (auringosta huolimatta), vaan olen alkanut nauttimaan olostani täällä. Tuntuu vihdoin siltä, ettei tämän reissun tekeminen välttämättä ollutkaan niin huono ajatus, kuin ekoina viikkoina tuntui. Tämä kirjoittamattomuus kertoneekin siitä, että olen pitänyt itseni todella kiireisenä erilaisten harrastejärjestöjen ja illanistujaisten muodossa. Kuulumisia on niin paljon, että luvassa on sekava tiivistelmä kaikesta, mitä on tapahtunut.

Mitä kahden viime viikon aikana on siis tapahtunut?

1. Vaihdoin asuntoa viikko sitten. 

Jaettu kahden hengen huone vaihtui omaan huoneeseen, jota vuokraan eräältä perheeltä. Talossa asuu itseni lisäksi 17-vuotias irlantilainen opiskelijatyttö (tyttö on täällä siis fresher eli fuksi), perheen äiti ja isä sekä 15-vuotias tytär. Talo on iso, valoisa ja viihtyisä, lisäksi huoneen korkeus on nyt normaali. Hobittivessa, kyykistely huoneessa kulkiessa ja ainainen pään lyönti kattoon ovat nyt historiaa. Viihdyn täällä vaatekaappini homeongelmasta huolimatta. Homeen poisto tapahtunee lähiviikkoina klooripitoisen homeenpoistoaineen voimalla. 

Matkaa yliopistolle/kaupungin keskustaan tuli noin kilometri lisää, mikä ei polkupyörällä liikkuessa juuri haittaa. Kyllästyin yli viikko sitten kävelyyn, joten hommasin polkupyörän. Fillari varustettiin jo polkupyöräliikkeessä sellaisella ketju-lukkoyhdistelmällä, että onnea sille idiootille joka pyörän haluaa varastaa. Lukko ja ketju painavat varmaan enemmän kuin itse pyörä. Ensimmäinen kerta vasemmalla puolella tietä oli kieltämättä hiukan ahdistava kokemus, sillä täällä ei niin paljon pyöräilijöitä ja jalankulkijoita liikenteessä varota kuin Suomessa. Asunnosta ja siihen liittyvistä episodeista kerron teille ihan sille varustetussa postauksessa. Yksi postaus ei vain riitä.

2. Kurssit ja harrastuskset ovat vihdoin alkaneet. 

Tekemistä siis riittää! Taisi olla virhe ottaa anatomia, on se aika tiukkaa tavaraa. Liityin liian moneen kerhoon ja järjestöön. Mielenkiinnolla odotan, mihin niistä oikeasti ehdin osallistumaan. Voin kuitenkin kertoa, että ihmiset ovat huippuja ja harrastamismahdolisuuksia on lukemattomia. Ainakin jousiammunta ja improvisaatioteatteri ovat olleet viikkon kohokohtia, aivan huikeita ihmisiä ja huikeaa tekemistä. Jousiammunta on muuten aika napakka laji, tai ainakin siitä syntyvät mustelmat.

Toivon, että pääsen lähtemään merijärjestön valasretkelle. Se olisikin upeinta koko reissussa! Tässä yliopistossa on kivaa se, miten paljon vapaa-ajan järjestöjä täällä on tarjolla. On tarjolla enemmän kuin unelmoida voi, puutarhakerhosta Harry Potter- järjestöön, ja väittelykerhosta salamurhaajajärjestöön (Assassins society). Uskokaa tai älkää, mutta kukaan ei tiedä, mitä kyseisen järjestön ihmiset touhuavat :D. Saattaisin olla tappavan hyvä assassin, kunhan vain oppisin ampumaan jousipyssyllä kunnolla. Että watch out, fellas.

3. Olen ollut ulkona ja nähnyt kaupunkia, kävellyt kilometrejä ja ihmetellyt.

Olen etenkin kuluneella viikolla istunut jossain joka ilta ja tutustunut huippuihin ihmisiin. Hauskaa on ollut ja nauru on raikunut. Osa riennoista on liittynyt järjestöjen illanviettoihin, jossa on aina tarjolla ilmaista ruokaa (jackpot) ja porukkaa. Osa taas on muutaman uuden tutun kanssa istuskelua rauhallisemmassa pubissa juttelemassa ja kuuntelemassa livemusiikkia. Etenkin viikonloppuisin aikaa on kulunut Shop streetillä ja markkinoilla. Laitoinpa taannoin viestiä Facebookiin, että tavataan paikassa X ja Y kello 20:00. Paikalle löysi lopulta 18 vaihtaria! Tätä sosiaalisen median voimaa. Tavattiin myös viime viikon torstaina suomalaisporukalla, oli hauskaa vaihtelua vitsailla omaa kieltä siten, että toinen ymmärtää oikeasti suoraan, mitä yritän sanoa.

4. Kävely kauniissa Salthillissa.

Kävin vihdoin viimein Salthillissa rantapromenadilla kävelemässä ja pyöräilemässä. Näkymä Atlantille on upea ja paikka näyttää kuin miltä tahansa eurooppalaiselta rantapromenadilta. Ah, raitis meri-ilma ja auringonlasku. Pähkinänkuoressa: upea paikka, upeat kelit. <3

Löysin kiven, joka näyttää ihan possun nenältä. Äidin pieni porsas se siellä kuvassa! :D

5. Olen nauttinut uskomattoman upeasta säästä.

Olen vain yksinkertaisesti nauttinut auringosta ja palanut auringossa taas (viimeeksi tänään). Täällä ollaan yli kolme viikkoa saatu nauttia yli +20 °C:n päivälämpötiloista ja auringosta. Auringonpolttamat ja Irlanti vain eivät kulje käsi kädessä, mutta nyt olen tehnyt sääntöön poikkeuksen jo kolmesti. Toivottavasti ei ole tyyntä myrskyn edellä.

6. Olen vain nauttinut siitä tunteesta, kun ei tarvitse tehdä mitään.

Parasta tässä on, ettei tarvitse tehdä jos ei halua. Alkuun tämä "vain oleminen" oli ahdistavaa, mutta nyt ihan parasta. Miulla on VAPAA-AIKAA! Vei kolme viikkoa tajuta, että siitä pitää osata nauttia. 1,5 viimeistä vuotta ovat olleet niin hektisiä, että tätä todella tarvitsen. Vapaa-aikana olen keksinyt kaikkea jännää pientä tekemistä. Esimerkiksi osallistuttiin ruotsalaisen Sofian kanssa viikko sitten Zombie walkiin. Tähän tapahtumaan osallistuminen tapahtui täysin hetken mielijohteesta. Olen huomannut, että tässä kaupungissa tapahtuu aina jotain!

Käytiin muun muassa Sofian kanssa Galwayn kaduilla ja Salthillissa kävelyn lomassa nauttimassa ehkä parhaista jäätelöistä IKINÄ!! Katsokaa vaikka:

(Viimeistään tässä kohtaa tulisi kuolan vähän valua)

7. Vaellusreissu Burrenin kansallispuistoon.

Kävin viime viikon sunnuntaina (14.9.) vaeltamassa vuorikiipeilykerhon kanssa Burrenin kansallispuistossa Claren kreivikunnassa. Kansallispuistosta tulee automaattisesti mieleen puut ja pensaat, vihreät maisemat ja ehkä suo. Tätä kansallispuistoa kuvaa lähinnä valtava kasa kalkkikiveä, karu maisema ja heinää kasvamassa kalkkikiven välissä. Oli siellä välissä kukkiakin. Vähän toisenlainen kansallispuistomaisema siis kyseessä, kuin mihin Suomityttö on tottunut.

Kaksi viikkoa tiivistettynä yhteen sekavaan postaukseen. Wau. Nyt kun ajattelen kahta edellistä viikkoa, yllätyn yhä enemmän, miten paljon onkaan tapahtunut. Varmasti olen unohtanut kaikkea, mutta väliäkö tuolla, nautittu on vihdoin viimein. Elämä täällä päin maailmaa alkaa lutviutua!

Päivän sana:

Craic = irlantilaisten sana hauskalle, hauskanpidolle ja vietävän hyvälle meiningille. Ei tätä voi suomentaa tai avata, enkä usko että näin osaa tehdä kukaan muukaan. Olen opettelemassa tämän sanan toimeenpanoa. Hiljaa hyvä tulee.

Auf Wiedersehen,

Jenna